Kustannusten jako ja vastinrahoitus

Kustannusten jako on se osa hankkeen kustannuksista, joka ei tule liittovaltion rahoituksesta. Amerikkalaiset ilmoitukset kertovat paljon useammin ETTÄ vastinrahoitusta vaaditaan kuin kuinka paljon, ja siksi Bemzu kirjaa vaatimuksen merkintänä eikä prosenttina, viraston julkaisematta jättämän prosentin keksiminen olisi kaikkein harhaanjohtavin luku koko soveltuvuusarviossa.

Pakollinen kustannusten jako on olemassa vain siellä missä laki tai asetus sitä edellyttää. Missä sitä ei vaadita, virastoja on yleensä kielletty ottamasta vapaaehtoista kustannusten jakoa huomioon arvioinnissa, joten rahan tarjoaminen ilman että sitä pyydettiin ei osta sinulle pisteitä ja voi mutkistaa rahoitustasi parantamatta mahdollisuuksiasi.

Kaikesta mihin sitoudut tulee tarkastuskelpoista. Sitouttu kustannusten jako on dokumentoitava, sen on oltava todennettavissa kirjanpidostasi, sallittua samojen kustannusperiaatteiden nojalla kuin liittovaltion osuus, eikä sitä saa laskea minkään muun liittovaltion rahoituksen hyväksi. Hakemustekstissä ohimennen annetusta lupauksesta tulee seurattava velvoite koko hankkeen ajaksi.

Luontoissuoritukset voivat käydä siellä missä ilmoitus sen sallii (lahjoitettu aika, laitteiden käyttö, tilat) mutta ne on arvotettava puolustettavin menetelmin ja todennettava. Vapaaehtoisen ajan arvottaminen sen mukaan mitä toivoisit sen olevan arvoista on odottava tarkastushavainto.

Ulkomaiselle hakijalle käytännön kysymys on, voiko vastinrahoitus tulla omasta kansallisesta rahoituksesta. Usein voi, mutta molempien rahoittajien sääntöjen on sallittava se, eikä kumpikaan saa korvata samaa kustannusta. Varmista tämä kirjallisesti ennen sitoutumista.