Aiekirje ja konseptipaperi

Aiekirje, kiinnostuksenilmaisu tai konseptipaperi on lyhyt ensimmäinen jättö, joka ratkaisee kutsutaanko sinut kirjoittamaan täysi hakemus. Pituus vaihtelee sivusta kymmeneen, ja arviointi kohdistuu yleensä osuvuuteen ja luonnoksen laatuun eikä täyteen ansioarviointiin.

Ratkaiseva kysymys on, onko se PAKOLLINEN vai suositeltava, eivätkä ilmoitukset aina kerro sitä äänekkäästi. Kun se on pakollinen, sen ohittaminen tekee sinusta hakukelvottoman koko hakuun riippumatta siitä kuinka hyvä lopullinen hakemus olisi, ehto eikä kohteliaisuus. Kun se on suositeltava, se on olemassa auttamassa rahoittajaa suunnittelemaan arvioijakapasiteettia, eikä sen ohittaminen maksa sinulle muuta kuin hyvää tahtoa.

Kun se on sitova, täyden hakemuksen odotetaan olevan sama hanke. Otsikoiden, päätutkijan ja laajuuden pitäisi kantaa läpi; olennainen ero luonnoksen ja täyden jätön välillä houkuttelee arvioijat kysymään, mitä oikeastaan arvioitiin.

Kirjoita se oikean hakemuksen tiivistettynä versiona eikä houkuttimena. Lukija päättää kutsuako sinut jättämään täyden hakemuksen, ja epämääräisyys lukeutuu ideaksi jota ei ole työstetty loppuun eikä ideaksi jota pidetään takataskussa.

Vaiheiden välinen kuilu on se, missä konsortiot menettävät vauhdin. Kuukausia kuluu, kumppanien painopisteet siirtyvät, eikä luonnosta varten koottu tiimi ole se tiimi joka on käytettävissä täyteen hakemukseen. Varmista sitoumukset kirjallisesti luonnosvaiheessa, älä kutsun saapumisen jälkeen.